“I would rather walk with a friend in the dark, than alone in the light''

Helgen kom o gick, hade så himla roligt! Jag njuter av varje dag, och kan helt ärligt säga att jag är lycklig. Jag har njutit av tiden här i SLC, jag har haft roligt och har varit lycklig, jag har haft vänner, men efter nyåret har allt börjat gå bättre - jag njuter ännu mera, och uppskattar varje stund och alla små saker, har blivit jätte nära med ett antal vänner. Jag kan helt enkelt kalla mig en livsnjutare. :D

Wautsiwau, viikonloppu tuli ja meni, mutta mulla oli ihan hirmuhauskaa! Nautin joka päivästä ja voin ihan rehellisesti sanoa, että oon onnellinen. Oon nauttinu mun ajasta täällä SLCssä, mulla on ollut kivaa ja oon ollut onnellinen, mulla on ollut kavereita alusta asti, mutta uudenvuoden jälkeen kaikki on alkanut menemään vielä paremmin - nautin vielä enemmän, arvostan kaikkia pieniä asioita, ja oon lähentyny muutamien kavereiden kanssa entisestään. Oon kyllä ihan elämännauttija. :D

På fredagskvällen kom Holly och hämtade mig och runt åtta plockade vi upp Luca och åkte till vår kompis, Jackson, som hade en crepe-kväll, så kort sagt chillade vi vid hans hus med några vänner, åt crepes med nutella, grädde, jordgubbar och annat gott, spelade lite Guitar Hero och hade det allmänt roligt. Holly är en jätte viktig person för mig, vi skämtar om allt möjligt, pratar om allt, och vi båda är ungefär lika mycket weirdos. Vi hämtar kaffe på skollunchen, sjunger i hennes bil när musiken är på högsta volym och pratar en massa skit hahaha, blir aldrig uttråkad när jag är med henne. :)

Perjantai-iltana Holly tuli hakemaan mut ja vähän ennen kahdeksaa haettiin Luca ja lähdettiin meidän kaverin, Jacksonin luokse viettämään crepe-iltaa, eli lyhyesti sanottuna hengailtiin muutaman kaverin kesken hänen luonaan, syötiin crepejä nutellan, kermavaahdon, mansikoiden ja muun herkun kera, pelattiin vähän Guitar Herota ja vaan chillailtiin Holly on mulle tosi tärkee; heitetään aina läppää, puhutaan paskaa, ja ollaan molemmat aika lailla yhtä outoja. Haetaan koululounaalla kahvia, lauletaan hänen autossa, kun musiikki soi täysillä ja puhutaan vähän kaikesta, eikä mulla oo ikinä tylsää, kun oon hänen kanssaan. :)

Lördagskvällen spenderades med Spencer, Joey och Erikka. Erikka slutade jobbet halv tio, så före det hängde jag med Spencer och Joey. Spencer bor nära mig, så han plockade upp mig när vi skulle åka över till Joeys, där vi kollade på tv i kanske en halv timme före vi åkte och körde runt lite. Spencer bjöd även på kaffe från 7eleven, nam - måste erkänna att jag har blivit så himla beroende av kaffe här borta haha. Vid nio åkte vi till Zupas, ett snabbmatsställe där Erikka jobbar. De har en massa olika goda sandwiches, soppor och sallader, så vi åt där när vi skulle plocka upp Erikka. Sedan åkte vi till Spencers och hängde i deras ute- hot tub tills klockan närmade sig tolv. Kanske inte låter som den roligaste lördagen, men jag lovar, med detta sällskap kan det inte vara tråkigt. ;)

Lauantai-illan vietin Spencerin, Joeyn ja Erikkan kanssa. Erikka pääsi töistä yhdeksän jälkeen, joten ennen sitä hengasin Spencerin ja Joeyn kanssa. Spencer asuu tosi lähellä mua, joten se tuli hakemaan mut, kun mentiin Joeyn luokse. Katsottiin siellä telkusta jotain komediaohjelmaa jonku puolisen tuntii, ja sitten mentiin ajelemaan vähän ympäri. Spencer tarjos mulle kahvin 7eleveniltä, nam - voin sanoo, että musta on tullu niin kahviriippuvainen täällä haha. Yhdeksän maissa mentiin Zupasiin, joka on pikaruokapaikka, jossa Erikka työskentelee. Sieltä saa paljon erilaisia maukkaita keittoja, voileipiä ja salaatteja, joten syötiin siellä sitten samalla, kun haettiin Erikka. Loppuilta vietettiin Spencerin luona, heidän ulkoporeammeessa kunnes kello lähestyi kahtatoista. Ei ehkä kuulosta miltään erityisen kivalta lauantailta, mutta lupaan, että tässä seurassa ei voi olla tylsää. ;)

På söndagen efter tolv åkte jag och Annika till Snowbird ski resort (typ en halv timme med bil från mitt hus) där vi spenderade några timmar. Vi hade jätte roligt, och jag har saknar att åka slalom och äntligen slapp jag dit! Även om liftarna stängde tidigare än vad vi trodde så hann vi åka några gånger, och kan helt ärligt säga att dessa slalombackar här är lite häftigare/bättre än borta i Finland, Utah är känns för bra snö och eftersom att jag bor här mellan höga berg så är det ingen överraskning att slalombackarna här hör till de bättre sorterna. Duktig som jag är glömde jag mina uggs dit, men som tur ringde jag deras 'lost&found' och de har skorna där, så ska snart åka upp och hämta dem hehe :D

Sunnuntaina kahdentoista jälkeen lähdettiin Annikan kanssa Snowbirdin laskettelukeskukseen (sijaitsee noin puoli tuntia autolla mun talolta), jossa vietettiin muutaman tuntia. Meillä oli tosi kivaa tuolla, ja mulla on ollut tosi ikävä laskettelua, joten odotin innolla, että pääsisin ja vihdoin päästiin tuonne! Vaikka lasketteluhissit meni kiinni vähän aikasemmin, kun ajateltiin, niin saatiin silti laskettua muutama pitkä lasku, ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että nää laskettelupaikat täällä on ''vähän'' eri luokkaa kuin Suomessa, voittaa kyl 6-1 (hehhe oompas hauska), ja Utah on tunnettu hyvästä puuterilumesta ja vuoristaan, joten ei ihme, että nää laskettelurinteet kuuluu vähän parempiin sortteihin - ihan kiva asua täällä korkeitten vuorten keskellä! Tietenkään kaikki ei voinut mennä täydellisesti, vaan unohdettiin kengät tuonne, mutta onneksi soitin Snowbirdin 'lost&foundiin' ja heillä on mun uggit tallessa, joten pitäis kohta hakee ne sieltä hehehe :D

Throwback Thursday - summer 2013

After five months

Kan inte riktigt förstå att jag har varit här i exakt fem månader idag, känns ju som att jag nyss landade på SLC:s flygfält, och om lite mindre än fem månader är jag tillbaka på finsk mark. Vet inte om jag ska skratta eller gråta, tiden har gått så fort och många utbytisar säger att andra halvan av året går fortare, den tanken skrämmer mig. Nu har allt börjat gå jätte bra, bättre än förut, jag har härliga vänner som jag har blivit ännu närmare med, och jag vill inte ens tänka på att en dag måste jag lämna dem hit och då vet jag inte ens när jag kommer tillbaka. En sak som var lätt med att lämna Finland var att jag visste att efter tio månader är jag tillbaka. Jag vill ju såklart komma tillbaka hit efter mitt utbytesår, för att träffa alla nära och kära som jag har här, men när, det vet jag ju inte, och det kommer inte vara likadant. Efter high school börjar de flesta av mina vänner på college på olika ställen, i olika delstat.

En oikein voi tajuta, että oon ollut täällä jo tasan viisi kuukautta tänään, tuntuu kuin olisin juuri laskeutunut SLC:n lentokentälle, ja viiden kuukauden päästä mun pitäis muka olla takaisin Suomessa, en oikein tiedä pitäiskö nauraa vai itkeä. Aika on menny niin hirmu nopeasti ja monet vaihtarit kertovat, että toinen puoli vaihtovuodesta menee vielä nopeammin, ja se ajatus pelottaa mua. Nyt kaikki on alkanut sujumaan vielä paremmin, tai siis, tuntuu siltä, että oon kavereiden kanssa entistä läheisempiä, enkä halua ajatella sitä päivää, kun mun pitää jättää heidät kaikki tänne, enkä edes tiedä milloin tulen takaisin. Yks hyvä juttu silloin, kun jätin Suomen oli, että tiesin, että tulen joskus siinä kesäkuussa takaisin. Tietenkin haluan tulla tänne käymään, tapaamaan läheisiä, jotka täällä asuu, mutta ei se kuitenkaan tule olemaan samanlaista. High schoolin jälkeen useimmat mun kavereista lähtee yliopistoihin opiskelemaan, eri paikkoihin, eri puolelle Jenkkejä. 

Kanske jag tänker för mycket på framtiden, men saken är ju den att jag vet att dessa kommande månaderna kommer att gå förbi så fort. Jag är ju glad att få åka tillbaka till Finland, träffa alla mina kära vänner, min kära familj och släktingar osv. Jag är lycklig att ha Finland som mitt hemland och jag har lärt att uppskatta Finland mycket mer. Vissa saker som är svåra att förklara, som det här - jag är glad att jag får åka tillbaka till Finland och till träffa mina nära och kära där, som jag saknar jätte mycket, men jag kommer att sakna SLC och människorna här något otroligt. Det här är mitt andra hem, jag har en familj #2 och otroligt fina vänner här. Ändå längtar jag att få uppleva andra halvan av utbytesåret, som sägs vara den bättre halvan, och jag längtar att få uppleva en hel del saker, som jag ännu inte har upplevt, och jag längtar att bli ännu närmare med mina vänner här. Just nu är jag jätte lycklig och tacksam för allt jag har.

Ehkä ajattelen liikaa tulevaa, mutta asiahan on se, että tiedän, että nämä tulevat kuukaudet tulevat menemään ihan sikanopeasti. Tietenkin olen iloinen, että saan palata Suomeen ja nähdä kaikki mun rakkaat kaverit ja perhe ja sukulaisia yms. Olen onnellinen ja ylpeä, että Suomi on mun kotimaa ja oon oppinut arvostamaan Suomea niin paljon enemmän. Joitakin asioita on vaikea selittää, niin kuin tämä - oon iloinen, että saan palata Suomeen ja nähdä mun laheiset, joita oon ikävöiny tosi paljon, mutta tulen ikävöimään tätä paikkaa ihan hirveästi. Tämä on mun toinen koti, täällä mulla on mun perhe #2 ja aivan ihania kavereita. Kuitenkin odotan innolla näitä tulevia kuukausia ja tätä aikaa, jota kutsutaan vaihtovuoden paremmaksi puoliskoksi, odotan, että saan pitää enemmän hauskaa, kokea asioita, joita en ole vielä kokenut, ja että saan lähentyä mun kavereiden kanssa entisestään. Juuri nyt oon tosi onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä mulla on.

Picture: weheartit.com

Min familj går inte i kyrkan eller hör inte till någon religion, men de flesta av mina vänner gör det, så idag frågade en tjej, Abby från mitt cheer-lag, och bor i min granne om jag vill följa med på deras onsdags-aktivitet med deras gäng som går i samma kyrka. Altså jag hade sååå roligt, vi åkte med några bilar upp till Park City till ett ställe där vi åkte i en jätte lång pulkabacke med uppblåsbara ringar, såna som de har i typ vattenparker - snow tubing (klicka så får du upp google-bilder som ger lite bättre förklarning). Först åkte man upp för backen med en lift, sedan åkte man ner för backen med ringarna, och det gick snabbt, skojj helt enkelt! Dessutom fick vi varm kakao och donitsar haha. Tänker nog följa med på flera aktivitetet med gänget. :)

Mun perhe ei käy kirkossa tai kuulu mihinkään uskontoon, mutta useimmat mun kavereista kuuluu, joten tänään yks tyttö, Abby, joka on mun kaa cheer-joukkueessa ja asuu ihan naapurissa pyysi mut mukaan sen kirkko-jengin keskiviikko-aktiviteettiin. Menin mukaan ja oon iloinen, että menin, koska mulla oli tosi kivaa! Ajettiin Park Cityyn päin ja mentiin yhteen paikkaan, missä oli tosi pitkät ja aika jyrkät pulkkamäet, joita pitkin laskettiin sellaisilla rinkeleillä, jotka on täytetty ilmalla, näitä löytyy niinku vesipuistoista.. Anyway, tätä sanotaan englanniks ''tubing'' (klikkaa, nii pääset google kuviin, jotka selittää paremmin). Ensin mentiin mäkeä ylös hisseillä, jotka veti meidät ylös, sitten laskettiin alas ja kovaa meni, oli vaan hirmuhauskaa! Saatiin vielä lämpimää kaakaota ja donitseja lisäks, namii. Meinaan ihan varmana mennä tän kirkko-jengin kanssa noihin aktiviteetteihin useammin, oli tosi kiva tapa viettää keskiviikko. :)

Long time no see

Hehe, ursäktar fö den långa pausen, men kort sagt så har jag haft ganska mycket att göra, och inte så mycket motivation att skriva i bloggen. GOTT NYTT ÅR ALLIHOPA, bättre sent än aldrig, eller hur? Mitt nya år startade på skolans parkeringsplats (say whaaaat), altså saken var ju den att jag och mina härliga vänner planerade att gå på en fest. Så jag åkte till festen med typ femton av mina vänner, men när vi kom fram till det stora slottet/huset (obs: killens familj är ganska rik, därav det stora huset) där en kille från min skolan hade festen, märkte vi att det var några hundra personer på plats. Vi försöker köa in till huset, men halvvägs till dörren, som några fotbollsspelare vaktar, kommer några polisbilar och stannar framför gården, ut stigen några poliser, tränger sig igenom folkmassan och sägen att ''the party is over everybody'', så vi slapp ju inte in, och orsaken var: för mycket folk..... Åkte iväg med några vänner, stannade på skolans pareringsplats och så var klockan tolv och ett nytt år började, wohiii. Ok, måste erkänna att jag hade lite högre förväntningar, så nästa nyårs-firandet blir dubbelt större hehe. Anyway,  natten blev lite mer lyckad när Maylis vän, Rose åkte med mig, Maylis och Annika till Denny's restaurang klockan två på natten. Det var proppfullt där så vi väntade i typ en timme på att få ett bord, men till slut fick vi iallafall nattmat, Oreo-milkshakes, och hade det ganska trevligt.

Heh, no eka: anteeksi mun pienestä paussista, mutta lyhyesti sanottuna ei oo tapahtunut mitään huimaa, silti ei oo ollut oikein aikaa/motivaatiota kirjoittaa. Nyt kuitenkin on semmonen olo, että haluan kirjoitella vähän kuulumisia. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE, parempi myöhään ku ei milloinkaan, eiks juu? Mun uusi vuosi alkoi koulun parkkipaikalla (say whaaat), no siis sehän meni niin, että mun piti mennä mun about viidentoista ihanan kaverin kanssa bileisiin, jotka yks poika mun koulusta järjesti. Kun saavuttiin sinne linnalle/suurelle talolle, missä ne bileet oli, niin huomataan, että hei, tää koko katu on täynnä autoja ja paikan päällä on muutama sataa ihmistä. Jee, voiku kiva, not. Yritetään jonottaa ulko-ovelle, jota vahtii muutama jenkkifutis-pelaaja, mutta sitten paikalle saapuu muutama poliisiauto, valot päällä ja kaikki. Muutama poliisi astuu autosta ulos, kävelee ihmismassan läpi ja kuuluttaa kaikille: ''the party is over everybody!'' - niin lähellä ovea, ihan siinä edessä, mutta ei, ei päästä sisään....... Ja sitten mentiin koulun parkkipaikalle muutaman kaverin kanssa ja yhtäkkiä kello näyttääkin kaksitoista. Vähän ajan päästä kaikki alkaa meneen kotiin, mutta onneksi Maylisin kaveri Rose pelastaa meidän yön ja vie mut, Maylisin ja Annikan kahden aikaan yöllä Denny's-ravintolaan. Paikka oli tupotäynnä ihmisiä, ja odotettiin pöytää noin tunti, mutta vihdoin ja viimein saatiin yöruokaa ja Oreo-pirtelöt, ja oli meillä ihan kivaa. Sen pituinen se. 

Rose, me, Annika and Maylis, and our first meal of the year.

Skolan började på nytt i måndags så nu fortsätter vardagen igen: skola, morgonkaffe så att jag överlever skoldagen, och lunchen är dagens höjdpunkt när jag får spendera en halvtimme med mina vänner. Min värdmamma frågade om jag vill börja träna till ett halvmaraton med henne och min äldra värdsyrra Veronica. Första tanken var: HAHAHA, näeeeh, men sedan tänkte jag, att det skulle ju vara lite häftigt ändå att springa ett halvmaraton i maj, lite före jag åker till Finland - så varför inte? Måste verkligen försöka börja springa snart, om jag ska orka 21 kilometer i sträck hehe. Önska mig lycka till.... Vad annat? Jo, min lillebror fyller 15 år idag, wihoo, grattis Milko!
Om ni har något ni vill att jag ska skriva om så säg till, för jag vet inte riktigt vad jag ska skriva om när allt känns som vardag nu haha.
Ps, beställde biljett till Ellie Gouldings konsert som hålls här första maj, wihiii. 30 euro, not so bad!

Koulu alkoi maanantaina, joten nyt oon palannu arkipäivän juttuihin: koulu, aamukahvi, että selviän koulupäivän läpi, ja lounastunti on päivän huippu, kun saan viettää huimat puoli tuntii mun kavereiden kanssa. Mun hostäiskä kysyi, haluanko juosta puolimaratonin hänen ja mun vanhimman hostsiskon Veronican kanssa. Eka ajatus: HAHAHA, nääh, en mä, mutta sitten ajattelin, että olishan se aika hieno suoritus, jos juoksisin puolimaratonin toukokuus vähän ennen Suomeen lähtöä - joten why not? Pitää kyllä kohta alkaa treenaamaan sitä varten, että pystyn juoksemaan 21 km hehe... Mitäs muuta? Niin no, mun pikkuveikka täyttää tänään 15, jee onnea Milko! 
Jos teillä on jotain, mistä haluaisitte, että kirjoittaisin niin kertokaa!! koska en oikein tiedä mistä kirjoittaisin, ku kaikki tuntuu arkipäivältä hehe. 
AINIIN, tilasin tänään lipun Ellie Gouldingin keikalle, joka pidetään täällä 1. toukokuuta, wihii. 30 euroo ei oo paha!

Happy 15th birthday to the best brother in the world!