Soon...

This is crazy. Om fyra dagar, på tisdag, är jag i Washington D.C för att spendera de två sista dagarna i USA med andra utbyteselever. Har börjat packa, iallafall försöker jag, men det är liiiite svårt hehe. Har minst dubbelt så mycket saker som när jag kom hit i augusti, detta kan bero på att jag bor en kvart från downtown SLC med typ bästa shoppingen ...vilket jag kommer att sakna hemskt mycket.

Hullua. Neljän päivän päästä oon Washington D.C:ssä viettämässä pari viimeistä päivää Jenkeissä muitten vaihtareiden kanssa. Oon alkanu pakkailla, ainakin yritän, mutta se on vähäään vaikeeta hehe. Mulla on vähintään tuplasti enemmän tavaraa, kuin silloin kun tulin tänne elokuussa, tää voi kyllä johtua siitä, että asun vartin päästä SLC:n downtownista, jossa on niinku parhaat shoppailumahdollisuudet ...tätä tulee varmasti ihan sikaikävä. 

 Erikka and I

 Me and Cole

 Jackson, Luca, Erikka, Noah, Andrew, Annika, Shelby, me, Mio, Cole <3

Colin!

Sista dagen i skolan är avklarat, och den här veckan har jag varit ganska lat med skolan - har varit på typ två lektioner, men de flesta bryr sig inte om de sista dagarna iallafall. Har istället spenderat mycket tid med vänner och utomhus. I tisdags var det yearbook stomp i skolan, vilket betyder att alla som ville fick komma till skolan på eftermiddagen för att hämta sina yearbooks, lyssna på musik och skriva i varandras årsböcker. Efter yearbook stomp åkte jag till Jacksons hus på crepe night, där vi spenderade några timmar med härliga vänner och åt plättar - en riktigt bra och lyckad kväll som slutade med att jag sov över hos Annikas. Vi kom till hennes ganska sent, så kul att vakna nästa morgon för att fixa oss till Highland High Schools (Annikas, Maylis' och Lucas high school) graduation. Alla tre fick vara seniors i år och fick vara med i graduation-ceremonin. :)

Vika koulupäivä high schoolissa on suoritettu ja no, arvosanat on mitä on haha, oon ollut vähän laiska koulun suhteen nää viimepäivät - vikalla viikolla kävin ehkä parilla tunnilla, mutta eihän se mitään, kun kaikki muutkin oppilaat tekevät näin, kukaan ei vaan jaksa välittää. Sen sijaan oon viettänyt paljon aikaa kavereiden kanssa ja ulkona. Tiistaina oli yearbook stomp koululla, joka tarkoittaa, että he jotka halusivat saivat mennä koululle illemmalla hakemaan yearbookinsa, eli vuosikirjat. Menin sinne Erikkan ja Joeyn kanssa, ja olihan siellä paljon tuttuja naamoja, joten kiva että menin, sain nimittäin paljon kivoja terkkuja ja tekstejä mun vuosikirjaan. Täällä on siis tapana kirjoittaa toistensa vuosikirjoihin terkkuja sun muita, paljon tuli insidejuttuja sun muuta mun vuosikirjaan. Yearbook stompin jälkeen menin Jacksonin talolle viettämään crepe night-iltaa ihanien kavereiden kanssa ja oli kyllä oikein hauska ilta, joka loppui sitten siihen, että vietin Annikan luona yön taas vaihteeks haha. Tultiin aikas myöhään kotiin, niin olihan sitten tosi kivaa herätä aikaisin aamulla laittautumaan Highland High Schoolin, eli Annikan, Maylisin ja Lucan koulun päättäjäisiä varten. Annika, Luca ja Maylis pääsivät tänä vuonna senior-luokalle ja saivat kävellä tuolla graduation-seremoniassa. Oli tosi Jenkkifiilis. Oli kiva päästä näkemään tuo high school graduation. :)

Annika with her family all the way from Finland - SUOMII

 Annika with her hostparents

Maylis, Annika and Lucaa :D

Dehär sista fyra dagarna har jag fullt upp, känns som att jag har så mycket att göra, hela tiden är jag någonstans eller gör något, så hinner egentligen inte tänka på att jag åker snart... Mitt rum är kaos just nu: alla saker ligger på golvet, på border eller på sängen. Försöker tänka ut hur jag ska få hem alla saker haha. Har redan skickat ett paket med saker, kläder och skor till Finland, och snart måste jag skicka ett till. Resväskan ligger på golvet, vet liksom inte vilka kläder jag ska packa ner och vilka jag kommer att använda dehär sista dagarna. På måndagen kommer jag säkert vara helt stressad haha..

Nää vikat neljä päivää on mulle tosi kiireisiä, tuntuu kyl siltä, että oon koko ajan menossa tai teen jotain, joten en siis ehdi ajatella ees lähtöä niin paljon... Mun huone on ihan sotkunen ja kaikki vaatteet ja tavarat lojuu sängyllä, lattialla ja pöydällä, en pysty ees kävellä mun huoneessa tällä hetkellä, joten kun tarviin jotain, esim: huulirasvan kirjoituspöydältä, saan hypellä ku mikäki ninja, jotta saisin sen huulirasvan. Kissat ainakin näyttää nauttivan tuosta sotkusta, makaa vaan sängyllä keskellä vaatteita ja nukkuu. Yks paketti on jo Suomessa, mutta kohta pitäis toinenkin lähettää. Matkalaukku makaa lattialla ihan tyhjänä, enkä tiedä mitkä vaatteet laitan siihen nyt ja mitä vielä käytän näinä viimisinä päivinä. Maanantaina oon varmaan sitten ihan stressantunu haha..

I kväll åkte jag med mom till Shopco-affären och köpte en snygg Redneck cup, fancy må jag säga haha. Efteråt åkte vi till The Training Table för att käka middag, och det var jätte mysigt att äta middag och tala om lite allt möjligt med USA-mamsen. I kväll var också sista kvällen som jag fick spendera med Erikka, tjejjen som gjorde en stor del av mitt utbytesår till det som det blev. Hon var vid min sida från första gången jag träffade henne, hon bjöd alltid med mig att chilla med kompisarna, hon plockade upp mig, gav mig skytts hem mitt i natten, hon var och är helt klart en av mina bästa vänner här i Utah, och det här var sista gången på länge som jag fick krama om henne. Det svåraste med att vara här är när man ska åka, och man måste säga ’’bye bye’’ till allt man byggt upp under de här månaderna, och alla de människor som man träffat här under den här tiden, och man har ingen aning om när man får träffa dem igen.

Tänään kävin momin kanssa Shopco-kaupassa/tavaratalossa ostamassa hienon Redneck cupin, on kyllä fancy haha. Käytiin sitten momin kanssa kahdestaan syömässä illallista The Training Table-ravintolassa, oli kiva tapa viettää vähän aikaa illasta – jutellen ja nauttien hostmomin seurasta. Tänään oli myös vika ilta Erikkan kanssa, koska se lähtee aamulla Kaliforniaan noin viikoksi, enkä näe sitä enää ennen kuin lähden. Erikka oli yks tärkeimmistä ihmisistä täällä Utahissa, sen kanssa ollaan saatu hirmukivoja muistoja, se on kyydittänyt mua paikasta toiseen, se oli mun tukena heti siitä asti, kun tavattiin ekaa kertaa lukuvuoden alussa. Erikka pyys mua aina mukaan kavereiden kanssa, ja rakastan tätä tyttöä ihan hirmu paljon ja tuun ihan varmasti ikävöimään tätä ihanaa ihmistä. Vaikeinta vaihtovuodessa on varmasti se hetki, kun on aika lähtee ja pitää sanoa ’’bye bye’’ elämälle, jonka rakensi kymmenen kuukauden aikana ja ihmisille, jotka teki tästä vuodesta just sellaisen mikä se oli, eikä sit tiedä milloin saa nähdä näitä tärkeitä ihmisiä seuraavan kerran.